Monet kasvattajat eivät voi tai halua pitää kaikkia kasvatuskissojaan omassa kodissaan, joten sijoituskoteja etsitään aika ajoin kasvatukseen jääville pennuille tai joskus vähän vanhemmillekin kissoille. Kissoille on myös mukavampaa elää pienemmässä laumassa, joten myös kissojen hyvinvoinnin kannalta sijoituskodeilla on tärkeä rooli. Sijoituskissaa harkitessa pitää olla tietoinen siitä, millaista elämä leikkaamattoman kissan kanssa voi olla. Sijoituskissaa ei todellakaan kannata ottaa vain siksi, että se on halvempi kuin lemmikki, mutta sijoituskissa kannattaa ehdottomasti ottaa, jos kissajalostus kiinnostaa – edes sivustakatsojana ja haluaa oppia lisää rotukissoista. Kaikki kasvattajat eivät ole olleet aiemmin sijoituskoteja eikä kaikista sijoituskodeista tule myöhemmin kissakasvattajia, mutta sijoituskissa on todella hyvä keino nähdä sitäkin maailmaa ja tutustua kissoihin astetta enemmän. Mutta mitä se sijoituskissa oikein käytännössä tarkoittaa?
Lyhyesti sijoituskissa tarkoittaa sitä, että kissa on kasvattajan omistuksessa niin kauan, kun sijoitussopimus on täyttynyt – sijoituskoti hoitaa kissaa kuin omaansa, ruokinta, hiekat, rokotukset, madotukset ym. kuuluvat sijoituskodille, aivan kuten kuuluu lemmikkikissan omistajallekin. Kasvattaja maksaa kaikki kissan kasvatuskäyttöön liittyvät kulut, esimerkiksi terveystutkimukset, astutusreissut, tapauskohtaisesti implantti / e-pillerit (näistä lisää alempana) ja niin edelleen. Ja tietysti naaraan saadessa pennut sijoituskodissa maksaa kasvattaja kaikki pentujen kulut ja myös emon tiineydestä / pentujen hoitamisesta aiheutuvat lisäkulut, esimerkiksi lisäruokinnat.
Sijoituskissa ei sovi ihmiselle, joka ei halua olla kasvattajan kanssa tekemisissä. Sijoituskodin ja kasvattajan yhteydenpito on tärkeää, sillä erityisesti astutusten (urokset) ja pentujen (naaraat) aikaan on yhteydenpito hyvinkin tiivistä.
Sijoitussopimus tehdään jokaisesta sijoitettavasta kissasta kissan luovutushetkellä ja sopimuksessa määritellään tarkasti kuka maksaa ja mitäkin ja mitkä ovat kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Kaikki kannattaa ehdottomasti olla kirjattuna sopimukseen tarkasti. Myös sijoitusaika ja muut sijoitusehdot määritetään aina sopimuksessa kirjallisesti.
Paljonko sijoituskissa maksaa? Sijoituskoti maksaa yleensä kissasta lemmikkipentua edullisemman summan, jolloin hinnassa on huomioitu se, että sijoituskoti sitoutuu pitämään kissaa leikkaamattomana sovitun ajan, sijoituskissa tuo mukanaan lisävastuuta ja -vaivaa. Hinnoittelu ja mahdollinen vakuusmaksukäytäntö on kasvattajakohtaista.
Pentujen hoito iso ja tarkka homma – pennut ovat kasvattajan omistuksessa ja ne tulee hoitaa huolella. Pentujen hoitaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista, vaikka kaikki menisikin hyvin eikä pennut esimerkiksi sairastuisi tai satuttaisi itseään, ne syövät paljon ja sotkevat paljon.. ne menevät joka paikkaan ja opettelevat kissamaisia taitoja enemmän tai vähemmän taitavasti.
Terveystestit maksaa kasvattaja, koska ne on kasvatuskäyttöön liittyviä kuluja. Cornish rex ry:n kasvattajalistalla olevat kasvattajat sydänultraavat kissansa ennen kasvatuskäyttöä. Lisäksi kissasta voidaan ottaa esimerkiksi verikokeella FIV- ja FeLV-testit (kissojen immuunikato- ja leukemiavirukset) ja veriryhmämääritys. Lisäksi kissalta saatetaan ottaa muitakin testejä, mutta niitä halutessaan kasvattaja luonnollisesti maksaa ne itse.
Implantti / e-pillerit ovat hyvä keino helpottamaan sijoituskodin arkea ja tuomaan mielenrauhan myös kissalle. Riskitön vaihtoehto nekään ei tietysti ole.
Implantin (eli ns. kemiallisen kastraation) vaikutusaika on kissakohtaista ja saattaa olla esimerkiksi puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen, implanttia käytetään sekä uroksilla, että naarailla. Uroskissat saattavat alkaa merkkailla leikkaamattomina ja mikäli sijoituskissa aloittaa sen kovin nuorena tai alkaa harrastamaan sitä turhan ahkeraan ja mahdollisiin astutuksiin olisi vielä pitkä aika (tai ei olisi vielä naarasta edes tiedossa, jolle ko. urosta oltaisiin käyttämässä), on implantti yksi vaihtoehto. Se yleensä hillitsee uroksen merkkailua ja muutakin “kollikäyttäytymistä” (tästä lisää alempana) ja naarailla pitää kiimat poissa tietyn aikaa. Implantin vaikutusaikaa ei kuitenkaan voi ennustaa, joten jos astumiseen / astuttamiseen on vain vähän aikaa, kannattaa tätä miettiä tarkasti. Implantti on melko kallis, joten sitä ei ihan hetken mielijohteesta kannata laitattaa. Käytössä olevat implantit ovat oikeasti koirille suunniteltuja, joten niiden pitkäaikaisvaikutuksista kissoilla ei ole tutkimustuloksia.
Kolleille on olemassa myös kissaa rauhoittava reseptivalmiste Clomicalm (ihmislääkkeen nimi Anafranil), joka voi auttaa kollitteluun. Annostuksen kanssa tulee olla tarkkana, liian isolla annoksella kissa muuttuu jopa flegmaattiseksi ja ruokahaluttomaksi.
E-pillereitä käytetään naarailla ja vaikutus on lyhytkestoisempaa, kuin implantilla. Pillereitä annetaan yleensä kerran viikossa tai hieman useammin, mikäli näyttää ettei tehoa ole tarpeeksi. Kun pillerit lopetetaan, on kissakohtaista kuinka pian se alkaa uudelleen kiimat. E-pillereissä ja jatkuvissa kiimoissa on molemmissa kohtutulehdusriski, joten kannattaa punnita huolellisesti eri vaihtoehtoja.
Näyttelyt ovat usein osa sijoituskissan kanssa elämistä. On kasvattajakohtaista edellytetäänkö sijoituskissalta näyttelyitä vai ei. Lisäksi kasvattaja voi näyttelyttää kissaa halutessaan omalla kustannuksellaan.
Leikkaamattoman kissan käyttäytyminen eroaa leikatun kissan käytöksestä, sillä hormonitoiminta säätelee käytöstä luonnollisesti. Käytös on hyvin kissakohtaista, joten jokainen yksilö käyttäytyy eri tavoin.
Leikkaamattomat naaraat aloittavat kiimat kissakohtaisesti noin 5-12 kuukauden iässä. Myös kiimankierto on yksilöllistä ja jotkut naaraat saattavat kiimata viikon välein ja toiset taas muutaman kerran vuodessa. Kiimassa ollessaan naaras maukuu (usein hyvin äänekkäästikin, myös öisin), kieriskelee lattioilla ja teputtaa peräpää ylhäällä, toiset tekee tätä hillitymmin, toiset taas huutelee kuvitellun sulhasen perään yökaudet. Jotkut naaraat saattavat pissailla vääriin paikkoihin ollessaan kiimassa, mutta tämä ei ole kovin yleistä.
Leikkaamattomat urokset saattavat huudella kosiohuutoja (kuvitelluille morsiamilleen, myös öisin), pissailla merkkailumielessä muuallekin kun hiekkalaatikkoon ja jotkut urokset eivät malta syödä juurikaan, kun haaveilevat kissaneideistä. Uroksille voi tulla myös ns. rasvahäntä, jolloin hännän tyvestä lähtee karvat, ihoon tulee usein mustapäitä ja jopa finnejä. Rasvahännän hoitoon antaa kasvattaja kyllä ohjeet. Joskus kuulee kauhutarinoita, missä kolli kusee pitkin seiniä ja huutaa 24/7, mutta onneksi sellaisia kolleja ei ole kovin usein.
Kevät on herkintä aikaa merkkailulle, huutelulle ja muulle hormonaaliselle käytökselle. Jotkut kollit saattavat merkata esimerkiksi astumisen jälkeen tai näyttelyn jälkeen, mutta kaikki on kissakohtaista, aina.
Sterilointi / kastrointi tehdään vasta, kun sijoitussopimus on täyttynyt tai kasvattaja antaa siihen luvan. Kissaa ei saa sijoituskodin toimesta viedä omin päin leikattavaksi, sillä kissan on nimenomaan tarkoitus jatkaa sukuaan. Sopimuksen täytyttyä / kun kissa on leikattu siirtyy kissa sijoituskodin omistukseen.
Lue myös Kissaliiton sijoituskissaopas.